Sanomaa ikiaikaista maan ja taivaan välillä vetovoimain lain liikkuvaa ja yhdistävää energialatausta.
Energialatausta korkeimman voiman, astinlautanamme itsekunkin omantunnon kannattelevaista henkisyyttä.
Henkisyyttä kannattelevaista sielunjanoa, sielujen meren aallokoista erottuvaa ilonsanoman voimaa.
Voimaa mikä siipiensä alleen omakseen kenet ottaa, ken nektariinia armonluojan  ajatuksien voimin juoda saa.
Saa juoda kyllikseen sielun silmin, nähdäkseen sielun peilin, voiko oppeja maahan kaataa joka sielunsa näin kosmisille ulottuvuuksille avartaa.
Avartaa ulapalla jo aavemainen usvanlaakso, syvienunien käyntikortti ja perisynnin tuomionpäästö.
Tuomionpäästö ikiroudan maanalaisenkin sulattaa, alkaa vihdoin uusi aika mik´ jok´ikisen sielun henkiin virvoittaa.
Virvoittaa, kirvoittaa ja jälleensyntymisen haarukkaan itsensä naulitsee ken sen taitaa oivalluksen avuin.
Avuin mitkä eivät ole autuaille ei vanhurskaille vaan onnettomille piruparoille aneeksi maksetut ja hyviksi havaitut.

.